09.02.2026
Milka Luhtaniemen kolmannessa runokokoelmassa luonnon ja havaitsemisen kerroksellisuudet avautuvat häikäisevinä säkeinä. Kalevi Jäntin palkinnon edellisestä teoksestaan Tauoton (Gummerus 2024) saaneen Luhtaniemen tuotannossa luontoteemat nousevat keskeisiksi. Nyt ilmestyvän Häikäisy-kokoelman (Gummerus) runot vievät niitylle loppukesän kukoistukseen ja runsauteen. Kirkas ja riisuttu ilmaisu kurottaa kohti leikillisyyttä ja puheenpaloa.
ailakin siemenkodan pimeät oppaat
varisivat kämmenkuoppaan
voisit katsoa myös ensi kesänä tätä samaa
kasvaneena katseensa kohteeksi
epätoivollasi olisi merkitys jota toivosi voisi
värittää pehmeällä kynällä, peittää
Luontokato ja kielen köyhtyminen huolettavat Milka Luhtaniemeä ja piirtyvät kokoelmassa hienovaraisesti esiin. "Samalla kun lajisto harvenee ja ihmisten kyky tunnistaa ja nimetä vaikkapa niittykasveja heikkenee, katoaa myös tärkeää nimistöä arkikäytöstä. Ihminen näkee ailakin sijaan vain kukan”, hän toteaa.
Milka Luhtaniemi (s. 1992) on kotoisin Jyväskylästä ja asuu nykyisin Helsingissä. Hän on valmistunut dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta ja työskentelee esitystaiteilijana. Esikoiskokoelma Kirnu (2021) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja sille myönnettiin Silja Hiidenheimon muistostipendi. Toinen runokokoelma Tauoton (2024) sai Kalevi Jäntin palkinnon.
Milka Luhtaniemi: Häikäisy
78 sivua