04.09.2024
Olen tuijottanut samaa ruudukkoa herkeämättä jo 40 minuuttia ja kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa. Kumitan pieleen merkattuja rasteja ja luen vihjeet läpi kolmatta kertaa. Milloin onnistun ratkaisemaan edes yhden arvoituksen? Epätoivoisena päätän jalkautua Gummeruksen toimistolle kenttätyöhön, sillä korvanappiini on kiirinyt tieto harvinaisen etevästä kotisohvaetsivästä, joka legendan mukaan on ratkaissut kaikki sata arvoitusta.
Yhdysvaltalaisen G. T. Karberin vuonna 2021 kehittämä konsepti niitti alun perin suosiota nettipelinä, jonka päivittäin vaihtuvista murha-arvoituksista tuli nopeasti osa fanien jokapäiväistä rutiinia. Ensimmäisten kuukausien aikana Murdle-mysteerejä ratkaistiin 175 000 kertaa, ja arvoituksista koottua painettua kirjaa on myyty jo yli miljoona kappaletta. On siis sanomattakin selvää, että Karber on mestarillisesti onnistunut luomaan maailmanlaajuisen ilmiön, joka on noussut tasaväkiseksi kilpailijaksi sana-arvoitusten, sudokujen ja ristikoiden rinnalle. Täysin uudenlaisten arvoitusten parissa ratkaisija matkaa läpi cozy crime -henkisten murhapaikkojen selvittäen murhaajan henkilöllisyyttä, motiivia sekä murha-asetta ja -paikkaa.
Mikä Murha!-tehtävissä tarkalleen ottaen koukuttaa? Tehtävissä Karber hyödyntää kryptisiä vihjeitä ja hullunkurisia hahmoja. Tekikö murhaaja hirmutekonsa villiintyneellä laamalla? Oliko motiivina silkka hulluus vai halu saada parempi istumapaikka elokuvateatterissa? Mielikuvitukselliset murhat kirvoittavat nauruntyrskähdyksiä ratkaisijassa, mutta tehtäviä tehdessä täytyy pitää pää kylmänä ja olla tarkkana: joskus epäillyt valehtelevat, vihjeet ovat kinkkisiä tai ratkaisija yksinkertaisesti ruksaa rastin epähuomiossa väärään ruutuun.
Vaikka Murha!-tehtäväkirjan arvoituksia on verrattu sudokuihin ja sanaristikoihin, mysteerien ratkaisulogiikka on aivan erilainen – ja siten erityisen koukuttava. Kustannustoimittaja Leo Taanilalle erilaiset aivopähkinät olivat jo ennestään tuttuja, mutta murhamysteerit haastoivat kokenuttakin pähkäilijää.
”Minulle Murha!-tehtäväkirjan parissa työskentely oli unelmien täyttymys. Olen aina pitänyt sudokuista, pubivisoista ja erilaisista sana-arvoituksista. Murha! oli kuitenkin jotain täysin uudenlaista ja odotin innolla, että pääsen ratkomaan tehtäviä. ”
Testiratkaisijan titteli siunaantuikin kirjan toimitusprosessissa Taanilalle.
”Pyhitin tehtävien ratkaisemiseen kaksi työviikkoa ja aikataulu tuntui paikoitellen varsin tiukalta. Saatoin jatkaa tehtävien tekemistä myös kotona iltaisin ja nukkumaan mennessä verkkokalvoille piirtyi kuvia päättelyruudukoista ja murha-aseista. Testiratkominen oli joka tapauksessa välttämätön toimituksellinen tehtävä, sillä näin varmistimme vihjeiden paikkansapitävyyden sekä johdonmukaisuuden esimerkiksi hahmojen kuvauksissa. Turhautumisen hetkiäkin koin, kun tehtävät vaikeutuivat loppua kohden. Useamman kerran jouduin virheiden kasaantuessa jopa hahmottelemaan uuden ruudukon erilliselle paperille!”
Murhien ratkaisulogiikka on selkeä, mutta ohjeet kannattaa lukea huolellisesti. Kirjassa seikkaileva sanapoliisi Logico soveltaa työssään päättelyruudukkoa, jota hän oppi käyttämään jo opiskeluaikoinaan Sanapoliisiopistossa. Vihjeiden perusteella ratkaisija merkitsee ruudukkoon oikeita ja vääriä väittämiä, ja lopulta murhan tekijä, motiivi sekä murhapaikka ja -ase selviävät loogista päättelyä hyödyntämällä.
Sadan tehtävän savotan jälkeen Taanilan sanapoliisitekniikka on hioutunut timanttiseksi yrityksen ja erehdyksen kautta.
”Itselleni ehkäpä suurin oivallus oli käyttää lyijykynää, jotta saatoin kumittaa mahdolliset virheet pois taulukosta. Sen lisäksi siirryin käyttämään värikyniä, jotta oikeat ja väärät merkinnät olisi helpompi erottaa toisistaan. Ennen kaikkea suosittelen lukemaan ohjeet tarkasti ja aloittamaan helpoimmista tehtävistä, sillä niiden jälkeen neljännenkin vaikeustason tehtävien ratkaiseminen on sujuvampaa.”
Myös kirjan kääntäminen vaati kääntäjältä ja toimittajilta erityistä tarkkuutta ja innovatiivisuutta.
”Karber on värittänyt murhamysteerejään kekseliäillä sanaleikeillä, jotka eivät suomeksi kääntyneetkään aivan yksiselitteisesti. Yhdessä kääntäjä Annamari Typön kanssa teimme paljon töitä, jotta sanaleikit ja humoristinen ote välittyisivät myös suomennokseen. Esimerkiksi salakielivihjeiden kääntämisessä luovuus ja mielikuvituksellisuus olivat valttia.”
Vaikka Murha! koostuukin yksittäisistä tehtävistä, arvoituksista rakentuu lopulta yhtenäinen jännitystarina ja samat hahmot toistuvat läpi kirjan. Valtiotieteiden maisterina Taanilalle on hahmoista jäänyt mieleen erityisesti sosiologi Umber, jonka kuvauksessa viitataan Durkheimiin ja muihin sosiologian klassikkoajattelijoihin. Murha-aseista Taanilan suosikiksi muodostui myrkyllinen pallokala.
Cozy crime -tunnelmaa henkiviin miljöisiin sijoittuvia murhia on maustettu viittauksilla tyylilajin kirjallisuuteen. Dekkareiden suurkuluttajille tarjoillaan kirjan edetessä yhä uusia herkkupaloja. Taanila arvelee Murha!-tehtäväkirjan sopivan kenelle tahansa, joka kaipaa uudenlaisia pähkinöitä purtavaksi.
”Murha! on vähän niin kuin Cluedo, jota voi pelata yksin. Se sopii rennoksi ajanvietteeksi, mutta aidosti tarjoaa myös haasteellista tekemistä oman elämänsä sanapoliiseille.”
Koukuttavat arvoitukset kietovat ratkaisijansa verkkoon, josta irti pyristeleminen onnistuu vain selvittämällä kaikki kirjan kinkkiset tehtävät.
”En missään nimessä suosittele vetämään Murha!-ultramaratonia, vaikka koukuttavuutta vastaan voikin olla haastavaa taistella. Kohtuus kaikessa. Murha!-tehtävien faneille voin paljastaa, että kustannamme tulevaisuudessa myös kirjan jatko-osan.”
Kotiin päästyäni lysähdän nojatuoliin teekuppi kädessä. Leon oppien viisastuttamana päätän soveltaa ainakin kahden erivärisen kynän taktiikkaa. Havahtuessani samasta paikasta kolmen tunnin jälkeen olen ratkaissut kaikki ensimmäisen vaikeustason tehtävät – ja taidan jatkaa sanapoliisin aisaparina vielä toisetkin kolme tuntia.