11.09.2025
Tervetuloa Pääskykehrään, Suomen ylivoimaisesti söpöimpään kaupunkiin! Täällä voit kohdata suuren rakkauden, herttaisia kommelluksia, ihanasti koristeltuja kakkusia, huolellisesti trimmattuja puudeleita ja komeita miehiä, jotka taas unohtivat t-paitansa johonkin, kirjoittaa Miina Supinen.
En ole tehnyt aikaisemmin feelgood-romaaneja, mutta mitä enemmän sitä kirjoitin, sitä enemmän innostuin. Pääskykehrän tarinoita oli ihanaa kehitellä varsinkin silloin, kun oma puudelini oli niin pörröinen, ettei sen silmiä näkynyt ja keittiössä oli vain kuivaa paahtoleipää. Kirjoitan usein vakavista aiheista, ja tuntui hyvältä sukeltaa kauneuden ja ilon maailmaan.
Pääskykehrät ilmestyvät äänikirjoina, ja ne ovat mitaltaan noin puolikkaan tavallisen romaanin pituisia. Kaikki ovat samaa jatkumoa, mutta jokainen osa on itsenäinen tarina. Päähenkilöni ovat pikkukaupungin naisia, joilla on jokin pulma ratkaistavana. Tarinoissa on romanttinen juoni ja paljon kiemuraisia ihmissuhteita. Tapaamme tietysti myös monia persoonallisia eläimiä.
Rakkauden reseptin sankaritar on huippukokki Luna, joka etsii täydellistä illallisvierasta. Sininen sydän kertoo laulaja Kristasta, jolla ei ole aikaa rakkaudelle. Päivänkakkaran paluu kertoo sisaruksista Minnasta ja Noorasta, jotka etsivät itseään vaarallisesta nukkemuseosta. Tähtisumua kertoo joogaohjaaja Jennistä, joka ei todellakaan aio ihastua rällästelevään jääkiekkoilijaan. Hopeisessa haukassa kohtaamme pelisuunnittelija Nellan, joka seikkailee tosielämässä ja pelin taikamaailmassa.
Pääskykehrä sijaitsee noin tunnin matkan päässä Helsingistä itään. Suunnilleen niillä main on todellisuudessa Porvoo, joka onkin monin tavoin mielikuvituskaupunkini esikuva. Pääskykehrässä on myös aavistus keskieurooppalaisia, vanhoja kaupunkeja, joiden kiemuraisilla kaduilla voi tulla vastaan mystisiä kulkijoita. Pääsky-joen toisella puolella on alamaailma. (Joka on - pakko myöntää - alamaailmaksi kohtalaisen söpö.)
En koe tarpeelliseksi perustella, miksi feelgood on hyvää kirjallisuutta tai miksi sen lukeminen on täysin sallittua. Tottakai se on. Maailmassa on monenlaisia kirjoja ja olisi suuri vahinko, jos kaikki tarinat olisivat samanlaisia. Myös vakavia, tummasävyisiä ja monimutkaisia romaaneja tarvitaan. Hyvän viihteen kirjoittaminen on vaikeaa, ja lukijat ovat laatutietoisia.
Jotkut Pääskykehrän tarinoista perustuvat osittain jatkokertomuksiin, joita olen kirjoittanut Anna ja Me Naiset -lehtiin vuosien mittaan, mutta olen muokannut ja kasvattanut tarinoita. Tähtisumua on kokonaan uusi juttu ja ehkä oma suosikkini. Lukijana on Maija Lang, joka osaa tulkita Pääskykehrän fiilistä täydellisesti.
Tarinoissa on vaikeitakin kohtaloita, ja joissakin kertomuksissa on aavistus jännitystä, mutta halusin, että tarinoista jää päällimmäiseksi iloinen ja turvallinen mieli, ja tunne siitä, että asiat järjestyvät. Söpöstely ei ole minusta pelkkää pintaa: uskon, että empatiaan, lempeyteen ja kauneuteen keskittyminen voi olla radikaali ja maailmaa muuttava teko.
Elämme aikaa, jolloin julmat ja vaaralliset arvot tuntuvat vahvistuvan. Onnen, ilon ja turvallisuuden tunteiden kokeminen on eräänlaista vastarintaa. Se voi auttaa levittämään hyvää mieltä ympäristöön. Silloin maailmasta tulee aina vähän parempi paikka.
- Miina
Miina Supinen: Pääskykehrän tarinoita (Gummerus)
Ilmestyvät e- ja äänikirjoina, lukija: Maija Lang
Ilmestymispäivät:
22.7. Rakkauden resepti
13.8. Sininen sydän
18.9. Päivänkakkaran paluu
30.9. Tähtisumua
15.10. Hopeinen haukka