01.10.2024
Rakastetun Finlandia-palkitun Anni Kytömäen Mirabilis on suuri romaani elämästä ja kuolemasta. Kytömäelle tyypilliseen tapaan romaani tarkastelee luontoa harvinaisen syväluotaavasti. Mirabiliksessa seikkaillaan nälkävuosien Suomen harjumaisemista meriteitse suomalaiseen siirtokuntaan Amurinmaahan, missä jylhät metsät, meri ja vuoret ympäröivät lukijan. Ravisteleva lukukokemus kertoo hengenvaarasta sekä luonnon hauraudesta – ja sen piilevästä voimasta.
Odotetun romaanin julkistusta juhlistettiin Musiikkitalolla tiistaina 3.9. Tunnelmallisessa kirjaillassa lähestyttiin Mirabiliksen maisemaa muun muassa musiikin kautta ja Kytömäki taustoitti haastattelussa kirjan syntyprosessia, teemoja ja henkilöitä. Kytömäkeä haastatteli loppuunmyydyssä tilaisuudessa Gummeruksen toimitusjohtaja Anna Baijars.
Kytömäki oli edellisenä päivänä saapunut Gummeruksen toimistolle signeeraamaan 300 Mirabilista tapahtumaa varten. Jokaisen nimikirjoituksen perässä koreili myös pieni jokihelmisimpukka, jonka avulla Kytömäki haluaa ihmisten muistavan, että Mirabilis julkaistiin juuri sinä syksynä, kun raakut olivat pinnalla. Finlandia-palkitun Margaritan (2020) tapaan Mirabiliksessa tarkastellaan harvinaisen tarkkanäköisesti luontoa sekä sitä, että ihminen ei luuloistaan huolimatta ehkä olekaan luomakunnan kruunu.
Musiikki ihmeellisen Mirabiliksen taustalla
Ohjelmaosuuden avasi Anni Kytömäen serkku, pianisti Eveliina Kytömäki, jonka soitto kuljetti yleisön Mirabiliksen maailmaan Edvard Griegin Notturnon ja Oskar Merikannon Romanssin saattelemana. Kytömäki taustoitti yleisölle, että kyseiset kappaleet soivat myös Mirabiliksessa. Kappaleet soivat taustamusiikkina taitovoimistelulle, jolla on kirjassa merkittävä rooli. Musiikki on Kytömäelle usein myös merkittävässä roolissa kirjoitusprosessin aikana.
"Suurimman osan näistä kappaleista soitin itse kirjoittamisen aikana. Minulla on sellainen tapa, että kun alan suunnitella tarinaa, niin näen sen ensin ikään kuin elokuvamaisena virtana mielessäni ja usein siihen liittyy musiikki. Jotkut tutut kappaleet nousevat mieleen ja jostain syystä iskostuvat juuri siihen tarinaan sopivina."
Kytömäki kertoi myös eri sävellajien väreistä ja niihin liittyvistä tunnetiloista. Värilliset sävellajit auttavat luomaan tunnelmaltaan erilaisia kohtauksia. Kytömäelle tutut kappaleet ovat myös ikään kuin työkalu, jonka avulla tarinaan on mahdollista palata.
"Lähestyn kertomusta musiikin soittamisen kautta, koska sanathan yleensä pilaavat kaiken. Kun visuaalista virtaa alkaa purkaa sanoiksi, ovat ne aina jotenkin puutteellisia. Kun tulee niitä epäuskon hetkiä ja ajattelen, että tästä prosessista ei tule mitään, niin voin palata niihin kappaleisiin, jotka ovat jo prosessin alussa muotoutuneet tärkeiksi."
Kytömäen aikaisempia romaaneja mukaillen myös Mirabiliksessa hahmojen tarinat kietoutuvat ja rinnastuvat luontoon. Baijars pyysikin Kytömäkeä kertomaan, mistä maaginen Mirabilis on saanut nimensä. Mirabilis on latinaa ja tarkoittaa ihmettä tai ihmeellisyyttä. Kirjan teemoissa tämä ihmeellisyys näkyy Kytömäen mukaan eri tavoin.
"Mirabilikselle on useampikin selitys kirjassa. Niin kuin Margaritassa, yksi selitys liittyy lajin nimeen, lehto-orvokkiin eli viola mirabilikseen, joka on kirjassa melko keskeinen laji. Toinen ulottuvuus liittyy taitovoimisteluun, eli ihmeellisiin kykyihin."
Kolmannen ulottuvuuden Kytömäki kuvailee liittyvän hänen omaan maailmankuvaansa, tietynlaiseen ihmeellisyyden tavoitteluun.
"Vaikka olenkin hyvin luonnontieteellinen ihminen, enkä usko mihinkään yliluonnollisuuksiin, luonnossa liikkuessa saattaa kokea sellaisen oudon olotilan, että ympärillä on jotain, mitä ei tavoita. Uskon, että vaikka nämä kokemukset tulevatkin neurobiologiasta ja ovat siten tieteellä selitettävissä, tieteellisyys ei laske ihmeellisyyden kokemuksen arvoa. Olen halunnut tuoda tähän kirjaan samanlaisen, vähän oudon ja salamyhkäisen elementin."
Taitovoimistelua, kehollisuutta ja hengenvaaraa
Ihmeellisiä taitoja päästiin todistamaan päätä huimaavassa akrobaattiesityksessä. Akrobaattikaksikko Jenni Lehtinen ja Sasu Peistola taiteilivat Eveliina Kytömäen säestyksen tahtiin, ja esitys kuljetti katsojat haastattelun toiseen osioon. Kirjassa yksi merkittävistä teemoista on hengenvaara, joka on jatkuvasti läsnä päähenkilön tarinassa esimerkiksi taitovoimistelun muodossa. Kytömäellä on hengenvaarasta myös omakohtainen kokemus viiden vuoden takaisesta auto-onnettomuudesta.
"Onneksi selvisimme isän ja äidin kanssa. Sen jälkeen minulla oli muutaman viikon ajan sellainen todella outo olo, että vaikka selvisin hengissä, taustalla oli läsnä kummallinen synkkyys siitä, että mitä vain voi tapahtua koska tahansa. Näin mielikuvia itsestäni ruumishuoneella ja tämä vaihtoehtoinen todellisuuden kulku kuvasti minulle sitä, että kaikki voi muuttua lyhyessä hetkessä. Elämän sattumanvaraisuus tuli uudella tavalla esiin. Aloin pohtia päähenkilöä, joka joutuu hengenvaaraan ja alkaa tavallaan nähdä sen toisen vaihtoehdon koko ajan siinä oman elämänsä rinnalla."
Hengenvaaran lisäksi fyysisen ulottuvuuden Mirabilikseen tuo kouriintuntuva kehollisuuden kuvailu. Kirjassa päähenkilön kokemusta kehonsa vanhenemisesta kuvaillaan tarkkanäköisesti – myös eroottisten kohtausten kautta. Kuten Baijars haastattelun aikana totesi, erotiikan kuvailu kirjallisuudessa on haastava laji. Kytömäki on kuitenkin onnistunut tässä(kin) häikäisevällä tavalla.
"Eroottiset kohtaukset ovat olleet kirjallisuudessa samantyyppisiä aikakaudesta ja tyylilajista riippumatta, joten halusin keksiä uusia tapoja ilmaista niitä. Se, miksi päätin kirjoittaa tähän teokseen enemmän eroottisia kohtauksia, liittyy juuri kehollisuuteen: päähenkilön suhde omaan muuttuvaan kehoonsa ei olisi minusta uskottava, ellei seksuaalisuus olisi mukana."
Fyysisyys kiteytyy myös toisen päähenkilön tarinassa, kun hän tulee äidiksi odottamattaan ja yllättäen.
"Alkujärkytyksestään toivuttuaan tämä päähenkilö pitää kyllä huolta lapsistaan, mutta pian metsä ja tiikeri alkavat vetää häntä puoleensa niin paljon, että hän itsekin ymmärtää, että lasten on ehkä parempi olla jossakin muualla. Halusin tehdä tällaisen omituisen, ei niin kovin äidillisen äitihahmon."
Löytöretkeilijöille, jotka eivät löytäneetkään mitään
Luonto on Mirabiliksessa läsnä kaikkialla – se vetää kirjan henkilöitä puoleensa arvaamattomana, voimakkaana ja lumoavana. Mirabiliksessa luontoa katsotaan myös luonnontieteilijöiden katseen kautta, mikä herättelee lukijoita pohtimaan sitä, että ihminen ei ehkä luuloistaan huolimatta olekaan luomakunnan kruunu.
"Aloin miettimään, että tämän kirjan voisi omistaa niille tutkijoille, jotka saattavat löytää jotain todella hienoa, mutta eivät kerro siitä kenellekään, koska toteavat, että ihmiset on nyt pantava kuriin. Meillä on ehkäpä lajina sellainen taipumus, että toteutamme kaiken, mikä on mahdollista toteuttaa ihan vain uteliaisuudesta. Jos voisimme siitä päästä eteenpäin, se olisi hyvä. Voisimme rajoittaa itseämme silloin kun on tarpeen. Kirjoittaessa kuvittelin löytöretkeilijän, joka lähtee pollein purjein kaukomaille ylpeänä ja löytääkin jotain niin lumoavaa ja järisyttävää, että päättää, että tästä ei kerrokaan kenellekään. Omistan tämän kirjan siis löytöretkeilijöille, jotka eivät löytäneetkään mitään."
Haastattelun lopuksi palattiin musiikin pariin Topi Korhosen lauluesityksellä. Korhonen esitti J. Alfred Tannerin Laulu on iloni ja työni ja oman kappaleensa Prinssin huoli. Kytömäen mukaan myös nämä kappaleet ovat siivittäneet kirjoitusprosessia, vaikka ne eivät kirjan sivuille olekaan päässeet.
Lumoavan illan päätteeksi voidaan todeta, että Mirabilis on todellakin nimensä arvoinen, ihmeellinen lukukokemus. Kustantaja Aleksi Pöyry kiteyttikin kirjaillassa Mirabiliksen luonnon täydellisesti.
"Kadehdin teitä kaikkia, joilla tämä lukukokemus on vielä edessä."
Anni Kytömäen (s. 1980) edellinen romaani Margarita (2020) sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kytömäeltä on aiemmin ilmestynyt kiitetyt ja palkitut romaanit Kultarinta (2014) ja Kivitasku (2017). Suuren lukijayleisön saavuttanut Kytömäki on hämeenkyröläinen kirjailija, joka on työskennellyt kansalaisjärjestöissä ja muusikkona. Kotiseudullaan hän kulkee harjuilla, soilla ja sammalmetsissä, kuuntelee tuulta ja etsii polkuja tarinoihin, jotka saattoivat olla totta.